Tankotanssia Hyvinkäällä: elokuuta 2014

Kesä tuli ja meni. Mitä oikeen tapahtu?

Alkukesästä ystäväni Maija soiti ja kysyi olisinko kiinnostunut esiintymään festareilla tänä kesänä räppäreiden Aito Mäkki & Kube kanssa. Olin välittömästi mukana. Olen muutaman kerran esiintynyt ja siitä tulee joka kerta niin hieno fiilis ja mikä parasta saisin treenata upean Maijan kanssa.

Maijaan olen tutustuni kuinkas muutenkaan kuin internet foorumin Spin around the pole kautta. Eli ollaan virtuualimaailman yhteensaattama tankopariskunta (jos näin voi sanoa). Foorumilla kilpaa kehuimme ja tsemppasimme toistemme saavutuksia. Kuinka ihanaa joku kannustaa vaikka alkuun kaikki olikin pelkkää vääntämistä räkä poskella. Tämän vuoden alussa sain työpaikan Hyvinkääläiselta kuntosalilta Fit24 Kuntoklubilta. Tottakai mä sillon jo tiesin että tulisin tapaamaan ihan livenä tämän henkilön jonka olen jo melkeen kolme vuotta tuntenut foorumin kautta. Huikeeta. Siitä se ystävyys sitten roihahti. Ja nyt ollaan tässä, suuren koitoksen edessä.

Kaikki tapahtui jotenki niin nopeeasti, yhtäkkiä huomaan seisovani Himoksella Pipefestien esiintymisteltan bäkkärillä. Rohkasuryyppy ja sitten askeleet kohti lavaa. Valot, musiikki, ihmiset, se fiiilis mitä siitä kaikesta tulee on sanoin kuvailematon. Vaikka jo ekassa sarjassa teen virheen, jatkan eteenpäin, enkä usko, että kukaan huomasi. Yhteiset liikkeet Maijan kanssa sujuvat upeasti, mikään ei pysäyttäisi meitä enää. Esitys on ohi ihmiset hurraavat astelemme lavan taakse tärisevillä jaloilla. Nyt ensimäinen biisi on ohi, mikä FIILIS!!!! Hiki virtaa pitkin selkää ja yritän pyyhkeellä saada sitä kuivaksi ennen seuraavaa koitosta. Seuraavan biisin kohdalla tangon pito on jo sitä luokkaa, että käsiä pitää löysätä kunnolla ja ote lipeää spinnissä...ja minähän en luovuta. Tarraan käsillä uudestaan tangosta ja teen invertin. Tuosta vaan homma napsahtaa kohilleen ja taaskaan kukaan tuskin edes huomasi virhettä...ja mitä sitten vaikka huomasikin? Olen juuri viettänyt elämäni upeimpia hetkiä enkä anna yhdenkään pienen virheen pilata sitä fiilistä.

Niinkuin joku on sanonut että "Elämä on parasta huumetta" Niin tällä hetkellä se juurikin tuntui siltä, sanoin kuvailemattoman hieno hetki. Minä joka olen selkärankani murtanut törmätessäni autoon tasan 13 vuotta sitten. En olisi silloin kipulääkehuuruissani vielä uskonut että saavuttaisin jotain näin uskomatonta. 13vuotta sitten en päässyt edes vessaan yksin (ja kyllä alkuun piti pissata astiaansängyssä kun verhon toisella puolella odotti hoitaja joka sitten hoiti loput), en voinut käydä suihkussa yksin, en voinut istua, hädin tuskin sain sukat jalkaan. Ja NYT esiinnyn satojen ihmisten edessä taivutan notkeaa selkääni, eikä tietoakaan onnettomuudesta. Mitä pienistä virheistä MINÄ ELÄN UNELMAA, josta en voinut joskus edes unelmoida. Joskus ihmiset on kysyny, että miten oon saavuttanu niin hyvä itsetunnon. Ehkä tämä kirjoitus selittää sitä vähän. Tärkeintä on että kunnioittaa itseään, asettaa tavoitteita (vaikka se sitten olis se että saa pyyhittyä ite takapuolen vessassa käynnin jälkeen) ja tärkeintä on että kulkee tavoitteita kohti. Ja jos joitakin tavoitteita ei saavuteta niin täytyy hyvksyä se tosiasia, että ehkä tää juttu ei ollu "meant to be"! Hyväksy omat huonot puolet ja arvosta niitä hyviä. Jokainen meistä on erilainen ja minä olen sellainen kun minä haluan olla.

Esityksen jälkeen viikonloppu jatkui juhlien upeassa seurassa. Ja seuraavana viikonloppuna oli vuorossa Blockfestit. Esiintyminen sujui mielestäni hyvin. Kaikki oli ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Iltaa hieman varjosti se, että minun täytyi aamulla lähtä kotia kohti työn pariin. Mutta täytyy sanoa että hauskaa oli.

Yksi sivu taas käännetty ja uusia tuulia tulossa. Tällä hetkellä treenaan elämäni ensimäisiä kisoja varten. Ja kukas muukaan minua koutsaa kuin ihana Maija <3

Sitten kuvapläjäys festareilta ;)