Rakastamisen vaikeudesta ;)

Rakkaus lajiin on niin suuri, että sitä tekee mitä vaan saavuttaakseen ne hienot ja notkeat asennot. Se että mulla on lievä korkeanpaikan kammo ja se että mulla ei ole tanssitaustaa ei ainakaan tee tästä pojekstista helpompaa. Päässä heittää ja liikeradat ja suunnat on hakusessa, mutta mikään ei saa mua lopettamaan yrittämistä. Ensimäiset yritykset on kirjaimellisesti verta hikeä ja kyyneleitä....varsinkin sitä hikeä :D Kankaalla kiipeäminen on koitunut erityisen haastavaksi. Kangas on pehmeä, liukas ja ihan erilainen verrattuna tankoon. Tangolla käsipidoissa käytetään pääasiassa kämmeniä, mutta kankaalla pitoon tarvitaan yllättävän paljon sormia ja niiden lihaksia. Terveisin vempula sormi (niistä sormista joogaopettajanikin on minulle joskus huomauttanut).  

Useimmiten tulee laitettua hienoja kuvia tai videoita onnistuneista liikkeistä, mutta piiloon jää se treeni ja onnistumisen vaikeus. Kun mikään ei ole helppoa eikä todellakaan KAUNISTA, varsinkaan ensimäisellä kerralla :D Liikeratojen ja suuntien hakeminen on ihan tajuttoman vaikeaa puhumattakaan siitä, että samaan aikaan pitäs pystyy pitämään ittensä tarpeeksi korkealla, ettei alastullessaan läsähdä patjaan naama eellä. Tässä pari hyvää esimerkkiä ensimäisistä yrityksistä. Joillakin ihmisillä on tapana sanoa että en mä kehtaa kokeilla kun mä en osaa...ei kukaan opikkaan jossei rohkene kokeilla ;) 

Bendy Wendy 

Tälle liikkeelle mä en muista nimee. Viisaammat saa avittaa ;)

Sitten vielä niitä onnistuneita kuvia :D 

Itsemurha Selfie!

Enkun kielistä nimee en muista mutta opettaja kutsu tätä itsemurhaksi. Nilkat näin jälkeenpäin näyttääkin siltä että jotain pahaa on tehty. Ne on ruhjeilla, mustelmilla ja turvoksissa. Mutta tähänkin kuulemma tottuu. Monet liikkeet sattuu aluksi, varsinki käsiin.Sormen koukistajat on tosi kovilla ja jos erehtyy yhtään päästään kangasta liukumaan käsissä niin kädet ja sormet kyllä palaa palaa.  Toinen suuri totuttelukysymys on oma ruumiinpaino. Monessa liikeessä roikutaan tai pudottaudutaan ja se ruumiin osa mikä jää lopulta stoppiin, ottaa sen paineen vastaan. Kangas joustaa kyllä hiaman joten se tuo mukavuutta lisää mutta jos kangas joustaa liikaa ylöspäin kiipeäminen on erittäin raskasta.

Tää ei ehkä ole sitä houkuttelevinta tekstiä jos on harrastusta aloittamassa mutta hyvä että totuus tulee jo tässä ilmi :D Vielä viime syksynä en pystynyt edes kiipeämään kankailla. Saati sitten invertoimaan. Pohjalta on taas lähdetty ja ylöspäin mennään ;)

Mitä ihmettä mä sitten teen kun tää kurssi loppuu!!! 

Pitää varmaan lähtä kangaskaupoille :D

Loppukevennykseksi vielä kahden naisen taidonnäyte onnistuneesta punnertamisesta ;)

Music box

"Iloista treeniä"

-Retu

Jokainen meistä voi oppia!

Jokainen meistä aloittaa uuden lajin ihan nollasta. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Toisilla taas on jonkinlaista taustaa saman tyyppisistä lajeista jotka tukevat uutta harrastusta. Tankotanssia tukevia lajeja ehdottomasti ovat keskivartaloa ja notkeutta vaativat lajit, esimerkiksi telinevoimistelu ja sirkusakrobatia ja erilaiset tanssilajit.

Minä joka ei ole harrastanu intensiivisesti oikeastaan ikinä mitään liikuntaan liittyvää, koin lajin vaativuuden haasteena. "Jos nuo muutkin pystyy siihen, niin minäkin" Tottakai tiesin, että kehitys ei tulisi koskaan olemaan samaa luokkaa kuin muilla ryhmän tytöillä. Puhumattakaan siitä, että olin tunneilla se raskaamman ruhon omaava yksilö :D Kankea, raskas ja voimaton, mutta lannistumaton. Se että muut osaa ja oppii nopeammin ja paremmin, ei ole keltään toiselta pois jos keskittyy siihen omaan tekemiseen. Täytyy kyllä myöntää, että välissä oli sellanen olo, että miksi minä en opi ja nuo muut jo osaa...Tarpeeksi päättäväisyyttää ja treeniä niin mikään ei ole mahdotonta. 

Missään vaiheessa en ajatellut, että olisin liian lihava alottaakseni tankotanssin, vaikka tunneilla pitikin olla ilman paitaa ja muut näkisivät vatsamakkarani ilman verhoilua, puhumattakaan maasiivisista reisistäni. Mitä väliä sillä olisi mitä muut ajatellisivat jos teet tätä vaan omaksi iloksesi. Ketä edes kiinnostaa? Ei ketään! Suosittelen kaikille, painosta, kokemuksesta, voimasta ja urheilutaustasta riippumatta. Se että ei osaa, ei tarkoita etteikö voi oppia.

Kuvissa on omaa kehitystäni. Tankotanssin aloitin kesäkuussa 2011, sillon oli vielä vaikea kuvitella että roikkuisin pää alaspäin. Lokakuussa sitten vihdoin uskaltauduin tekemään ensimäisen invertini.  Tammikussa 2012 uskaltauduin tekemään ensimäisiä liikkeitä missä irrotettiin käsiä irti tangosta. Huhtikuussa ensimäinen skorppiooni!!!!Wohooo! Tämän jälkeen homma onkin ollut liikkeen hiomista. Eikä se vieläkään omaan silmään miellytä :D

Lokakuu 2011

Tammikuu 2012

Maaliskuu 2012

Huhtikuu 2012

Helmikuu 2013

Huhtikuu 2014

Tankoilun myötä niin kunto kuin voimatkin ovat parantuneet. Tankoilun ohella kannattaa tehdä muutakin treeniä jottein loukkaantumiasia tulisi. Itse olen toistaiseksi vielä välttynyt suuremmilta vaivoilta. Kipua tosin on pitänyt opetella kestämään. Ihon ja tangon aiheuttama kitka saa aikaan mustelmia, hiertymiä ja palovammoja, eikä lihaskivuiltakaan ole välttynyt. Rakastan tätä lajia niin paljon ettei pienet ruhjeet paljon haittaa, just keep on going :D

-Retu

Esittely

Tervetuloa voimistelemise piiri :D

Olet löytänyt tiesi pääasiassa tankotanssista ja ilma-akrobatiasta kertovaan blogiini.Näiden harrastuksien lisäksi käyn säännöllisesti kuntosalilla ja Iyengar Joogassa, pyörittelen hulavannetta, venyttelen ja lenkkeilen ihastuttavien basenji narttujen Elman ja Carlan kanssa ja olen myös intohimoinen kokkaaja. Touhua siis riittää eikä vapaa-aikana tarvi miettiä,  mitä tekis. Elämäni täyttää ihanat harrastukseni ja ystävän innoittama aloitin tämän blogin kirjoittamisen.

Say hello! Meat hook eli lihakoukku

Kuka minä olen?

Nimi Reetta Marja Orvokki Mällinen. Ikää on kertynyt 30 vuotta ja innostuksen liikuntaan sain vasta muutama vuosi sitten. Lapsena en harrastanut juurikaan muuta kuin ratsastusta ja sitäkään en tosissaan. Vaikka ei kai mitään harrastusta pidä ottaa liian tosissaan ;)

Tankotanssista innostuin n. 4 vuotta sitten. Huomasin, että olen totaalisessa rapakunnossa, painoa oli kertynyt ulkomailla asuessani 20 kiloa lisää ja liikakiloista oli päästävä eroon. Hiukan jumppasin ja kävin lenkeillä ja jopa opettelin "juoksemaan". Paino lähti mukavasti pikkuhiljaa putoamaan. Olin ihastellut internetissä kauniita tankotanssijoita ja otinkin selvää onko Hämeenlinnassa mahdollista harrastaa lajia. Eräänä kesäisenä päivänä pyöräilin eräälle kirpputorille ja huomasin, että hei hetkinen tuollahan se yläkerrassa sijaitsee se tankotanssi sali. Päätin pujahtaa oviaukosta sisään kysyäkseni miten lajin voi aloittaa. Tankotanssiohjaaja Sanna sanoikin, että meillä on just starttitunti alkamassa, ei muuta kun mukaan vaan. Siltä seisomalta kipitin saliin ja ensimäinen tunti olikin mielenkiintoinen. Vailla minkäänlaista keskivartalon hallintaa, vailla käsivoimia, vailla suunnantajua...taistelin tunnin loppuun saakka. Kotiin palattuani olin ihan rikki, polvet mustelmilla kädet kipeänä, mutta hymyssä suin. Olin rakastunut tankotanssiin. Eihän kukaan ole seppä syntyessään mutta nollasta lähtevän tie on kivinen ja pitkä.

Lähtötilanne 2011 ensimäisessä kuvassa ja 5kk sinnikästä venyttelyä ja lopputulos oli tämä.

Jossain vaiheessa tuli todella turhautunut olo kun olin niin kömpelö ja voimaton. Suurin osa tunnilla kävijöistä siirtyivät pikkuhiljaa vaikeusasteiltaan korkeammille tunneille ja minä sinnittelin alkeissa TODELLA pitkään. Muut tytöt heittelivät inverttejä ja ayshoja ja minä samalla ihmettelin mihin suuntaan tämä jalka lähtee...Hitaasti mutta sinnikkäästi jaksoin yrittää. Syksyllä 2012 aloin käymään bodypumpissa ja myöhemmin vaihdoin sen lajin punttitreeniin salilla. Voimat kasvoivat pikkuhiljaa ja tankotemputkin alkoivat luonnistumaan. Mitä enemmän paino laski sitä enemmän voimatehot nousi ja tankoilustakin tuli helpompaa.

Ihana siskoni ylpeänä muodonmuutoksestani askarteli kollaasin edistymisestäni :D

Viime syksynä innostuin sirkuksesta. Ilmoittauduin Vanajaveden opiston aikuisten sirkuskouluun ja loppu onkin sitten historiaa. Tällä hetkellä olen mukana kankaalla korkeuksiin kurssilla ja opin joka treeneissä jotain uutta ja pelottavaa. Trapetsilla kiikkuminen on mulle ihan tajuttoman pelottavaa, mutta rengastrapetsilla taas uskallan temppuilla. Kankaat ah, uusi rakkaus <3

Näille sirkustempuille kun ei ikinä muista nimiä :D

Tankotanssia opetan Hyvinkäällä Fit24 Kuntoklubilla. Tällä hetkellä teen sijaisuuksia mutta kesällä saan ihan omat tunnit jeeeee. Oppilaat siellä on aivan ihania. Työ joka ei tunny työltä. Samalla myös omat taidot harjaantuu. Tällä hetkellä kroppa on ihan juntturassa (liiallisesta treenaamisesta kaiketi) ja huomenna onkin aika jäsenkorjaajalle. Jospa Vesa sais tän ruhon taas siihen kuntoon että jaksaa treenailla. 

Janeiro pose, yks mun ehottomista suosikeista. Niin hankala ja niin vaikea mutta onnistuessaan niin kaunis.

Blogissa koitan käydä läpi temmpujen opettelua ja luomisen tuskaa, iloja ja suruja. Sitä miltä tuntuu opettaa muita ja oppia muilta. Toivottavasti viihdytte kanssani.

P.S. Blogin nimi "Du pain et des jeux" tarkoittaa suomeksi "leipää ja sirkushuveja". 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin ;)

-Retu