tiistai 27. toukokuuta 2014

Rakastamisen vaikeudesta ;)

Rakkaus lajiin on niin suuri, että sitä tekee mitä vaan saavuttaakseen ne hienot ja notkeat asennot. Se että mulla on lievä korkeanpaikan kammo ja se että mulla ei ole tanssitaustaa ei ainakaan tee tästä pojekstista helpompaa. Päässä heittää ja liikeradat ja suunnat on hakusessa, mutta mikään ei saa mua lopettamaan yrittämistä. Ensimäiset yritykset on kirjaimellisesti verta hikeä ja kyyneleitä....varsinkin sitä hikeä :D Kankaalla kiipeäminen on koitunut erityisen haastavaksi. Kangas on pehmeä, liukas ja ihan erilainen verrattuna tankoon. Tangolla käsipidoissa käytetään pääasiassa kämmeniä, mutta kankaalla pitoon tarvitaan yllättävän paljon sormia ja niiden lihaksia. Terveisin vempula sormi (niistä sormista joogaopettajanikin on minulle joskus huomauttanut).  

Useimmiten tulee laitettua hienoja kuvia tai videoita onnistuneista liikkeistä, mutta piiloon jää se treeni ja onnistumisen vaikeus. Kun mikään ei ole helppoa eikä todellakaan KAUNISTA, varsinkaan ensimäisellä kerralla :D Liikeratojen ja suuntien hakeminen on ihan tajuttoman vaikeaa puhumattakaan siitä, että samaan aikaan pitäs pystyy pitämään ittensä tarpeeksi korkealla, ettei alastullessaan läsähdä patjaan naama eellä. Tässä pari hyvää esimerkkiä ensimäisistä yrityksistä. Joillakin ihmisillä on tapana sanoa että en mä kehtaa kokeilla kun mä en osaa...ei kukaan opikkaan jossei rohkene kokeilla ;) 


Bendy Wendy 


Tälle liikkeelle mä en muista nimee. Viisaammat saa avittaa ;)

Sitten vielä niitä onnistuneita kuvia :D 

Itsemurha Selfie!

Enkun kielistä nimee en muista mutta opettaja kutsu tätä itsemurhaksi. Nilkat näin jälkeenpäin näyttääkin siltä että jotain pahaa on tehty. Ne on ruhjeilla, mustelmilla ja turvoksissa. Mutta tähänkin kuulemma tottuu. Monet liikkeet sattuu aluksi, varsinki käsiin.Sormen koukistajat on tosi kovilla ja jos erehtyy yhtään päästään kangasta liukumaan käsissä niin kädet ja sormet kyllä palaa palaa.  Toinen suuri totuttelukysymys on oma ruumiinpaino. Monessa liikeessä roikutaan tai pudottaudutaan ja se ruumiin osa mikä jää lopulta stoppiin, ottaa sen paineen vastaan. Kangas joustaa kyllä hiaman joten se tuo mukavuutta lisää mutta jos kangas joustaa liikaa ylöspäin kiipeäminen on erittäin raskasta.

Tää ei ehkä ole sitä houkuttelevinta tekstiä jos on harrastusta aloittamassa mutta hyvä että totuus tulee jo tässä ilmi :D Vielä viime syksynä en pystynyt edes kiipeämään kankailla. Saati sitten invertoimaan. Pohjalta on taas lähdetty ja ylöspäin mennään ;)



Mitä ihmettä mä sitten teen kun tää kurssi loppuu!!! 
Pitää varmaan lähtä kangaskaupoille :D

Loppukevennykseksi vielä kahden naisen taidonnäyte onnistuneesta punnertamisesta ;)


Music box


"Iloista treeniä"
-Retu





2 kommenttia:

  1. Jee, mahtista uusi tankoilutemppuilublogi! Tuo on kyllä niin tuttua tuo liikkeisiin (ja niistä pois) pungertaminen ja suuntien hakeminen (yleisin pääalaspäin esitetty kysymys: "missä on alaspäin/eteen/sisäjalka?"). Ehkä sen takia just se noin 3 sekuntia (toisinaan) hienoa poseerausta lopulta tuntuu niin palkitsevalta, kun sen eteen on konkreettisesti hikoillut verta ja kyyneleitä :D

    VastaaPoista
  2. Hei Tiiti, hienoo että pystyt samaistuun. Ei varmaan olla ainuita joilla on vaikiaa :D Koitan postailla vähän useammin tästä lähtien ;)

    VastaaPoista